Panssaridivisioonan esikunta 207 small

SA-kuva

 

Puna-armeijan suurhyökkäys oli alkanut 9. kesäkuuta 1944 ja edennyt jo Viipurin pohjoispuolelle Tali-Ihantalan alueelle. Leningradin rintaman alkuperäiseen suunnitelmaan ei sisältynyt ylimenohyökkäystä eikä yleensäkään hyökkäystä Vuosalmella. Mutta kun 21. ja 23. Armeijan hyökkäys ei johtanut toivottuun tulokseen Suomenlahden ja Vuoksen välillä, marsalkka Govorov tarkisti suunnitelmansa ja päätti ylittää Vuoksen sen kapeimmalta kohdalta ja hyökätä Vuosalmessa. Hän antoi hyökkäystehtävän 23. Armeijalle, jolla oli käytettävissään kolme armeijakuntaa (6., 98., ja 115. AK) sekä 17. linnoitusalue, joka oli puolustuksessa Vuoksen alajuoksulla. Neuvostoliiton 3. armeijakuntaa ei Leningradin rintamalla esiintynyt.

Suomalaisten keskeneräinen VKT-linja kulki Vuoksen pohjoisrannalla ja ylimenohyökkäys edellytti sen murtamista. Äyräpään harjanteella sijaitsi seitsemän kilometriä pitkä ja vain 200–300 metriä syvä sillanpääasema (Pölläkkälä–kirkonmäki–Kylä–Paakkola), jonka tarkoituksena oli estää neuvostojoukkojen pääsy ja kaivautuminen Vuoksen rantaan. Paikka oli ongelmallinen, koska Kylä-Paakkolan korkeimmalta harjanteelta pystyi hallitsemaan maisemaa pitkälle Vuosalmen puolelle. Sillanpääasema oli alun perin suunniteltu osaksi puolustuslinjaa. Sillanpääaseman mielekkyydestä keskusteltiin ja kiisteltiin komentajien keskuudessa.

Kannaksen joukot oli määrätty 15. kesäkuuta viivytykseen ja III Armeijakunta oli 20. kesäkuuta lähes kokonaisuudessaan asettunut puolustusasemiin VKT-linjalle. 2. divisioona vetäytyi pääosin osin Vasikkasaaren ponttonisillan ja lossin kautta Vuoksen pohjoisrannalle ja ryhtyi saman tien parantamaan asemiaan.[2] Neuvostojoukot saapuivat Äyräpään alueelle 21. kesäkuuta 1944.

Ihantalan ja Viipurinlahden taisteluiden vielä jatkuessa kiivaina kehittyi Äyräpään ja Vuosalmen alueella suoranainen suurtaistelu. Vuosalmea oli puolustamassa kaksi vahvistettua pataljoonaa 2. divisioonasta. JR 7 komensi everstiluutnantti Ehrnrooth ja JR 49 eversti Frans Wahlbäck. Vahvennetun 2.D:n kaistalla oli 0,7 pataljoonaa rintamakilometriä kohti.

Tykistö muodosti keskeisen osan puolustusta ja sitä oli seitsemän patteristoa, joista neljä tuki Äyräpäätä. Tykistö ampui 4.–7. heinäkuuta välisenä aikana noin 40 000 kranaattia neuvostojoukkoja vastaan.

Ilmavoimilla oli myös erittäin merkityksellinen tehtävä neuvostojoukkojen lamaannuttamisessa.




1. Hyökkäyskäsky

klo. 11.55 (10.7) antoi ev. Puroma pataljoonien komentajille valmistavan hyökkäyskäskyn määräten suoritettavaksi tarpeellise tiedustelut kysymykseentulevassa maastossa.
klo. 14.45 antoi Ps.D:n komentaja JSP:lle hyökkäyskäskyn.
Klo.16.50 eli ev. Puroman käskynjako hänen komentopaikassaan Visulahdessa. Ev- Puroma antoi tällöin prikaatille seuraavan hyökkäyskäskyn.
1. Vihollisella on hallusaan Vuoksen pohjoispuolla, Vuosalmen maastossa suunnilleen kahden kilometrin levyinen ja osiltaan lähes kilometrin syvyinen sillanpääasema.
- Vihollisella on sillanpäässä huomattavia voimia, joka tapauksessa vähintäin kolem tai neljä rykmenttiä. Tykistöä sillä on erittäis runsaasti.
Vastarannan harjulta voimakasta suorasuuntaustulta sillanpään maastoon.
- Vihollinen painostaa sekä Keskiselän että Oravakydön suuntaan.
2. Omat joukot ovat puolustuksessa ylimalkaisesti määriteltynä linjalla Kalliola-Lehtola-Karvola-Mikkola-Niemelä.
3. JPR hyökkää ja tuhoaa sillanpäässä olevan vihollisen.
4. Hyökkäys suoritetaan seuraavasti:
1) Vaihtoehto A
a) Taisteluosasto "Åkerman" hyökkää Oravankytö-Vuosalmi tien suunnassa tavoitteena Vuoksen ranta.
b) "Taisteluryhmä Puroma" hyökkää suunnassa Raassuon niityt-Kaunola tavoitteenaan maantielinja Luhanpää-Osuuskauppa-Niemelä.
2) Vaihtoehto B (Tulee kysymykseen siinä tapauksessa että vihollisen painostus Keskiselän suuntaan kasvaa ja vie tulokseen)
a) Tst.os Åkerman toimii kuten vaihtoehdossa A
b) Taisteluryhmä Puroma hyökkää Keskiselän suunnassa tavoitteenaan vihollisen miehittämä ranta-alue.


I. JPr:n marssi 10.7 Vuosalmen maastoon.

JPr. oli saanut hälytysvalmiuskäskyn 9.7 aamulla. 10.7 klo 0.15 sai Prikaati määräyksen siirtyä mahdollisimman pian Vuoksenrannan kirkonkylän eteläpuoliseen maastoon. Klo. 0.20 antoi ev. Puroma joukoille lähtökäskyn. Prikaatin ensimmäiset osat läksivät liikkeelle klo. 1.30, viimeiset osat klo. 6.00.


Vahvuudet:
Suomella n. 20 000 sotilasta
Neuvostoliitolla n. 115 000 sotilasta

Tappiot:
Suomella 6 000 kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina
Neuvostoliitolla 15 000 kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina

Lopputulos: Suomalaisten torjuntavoitto

 

RASTIKUVAUS

 
Vierailuja sivulla:

Today 0 All 4126